Galleriat ja taiteilijat

Suomen #FocusFinland -kokonaisuuden galleriat ja taiteilijat ARCOmadrid 2014 -messuilla

 

Galleria Ama: Elina Brotherus (s. 1972, asuu ja työskentelee Helsingissä)

Frame_ARCO_Brotherus_02Elina Brotherus on valokuva- ja videotaiteilija. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyisin Aalto-yliopisto). Hänen varhaiset työnsä käsittelivät henkilökohtaisia mutta yleisiä kokemuksia, rakkauden läsnäoloa tai sen puutetta. Sittemmin hän on tutkinut töissään valokuvauksen suhdetta maisemamaalauksen traditioon ja klassisen maalaustaiteen ikonografiaan. Painopiste on siirtynyt päiväkirjamaisesta työskentelystä laajempiin filosofisiin kysymyksiin. Mallina on kuitenkin jo pitkään ollut taiteilija itse.

Brotherus muistetaan erityisesti sarjasta Suites françaises, jossa taiteilija opettelee Post it -lappujen avulla ranskan kieltä ja elämää vieraassa kulttuurissa. Nyttemmin hän on palannut samoihin maisemiin sarjassa 12 ans après. Koskettava vuoropuhelu nuoren ja keski-ikäisen taiteilijan omakuvien kautta tekee ajan kulumisen näkyväksi.

 

 

 

Galerie Anhava: Antti Laitinen (s. 1975, asuu ja työskentelee Somerolla)

Frame_ARCO_Laitinen_01Antti Laitinen valokuvaa, tekee videoita ja performansseja, rakentaa saaria ja käsitteellisiä esineitä, kaivaa maata ja dokumentoi sekä soutaa jäävuorien keskellä. Likipitäen mikään tekniikka ei ole hänelle vieras. Silti Laitisen teokset eivät kuitenkaan synny vapaasti assosioiden, vaan ne on suunniteltu tarkkaan yksityiskohtia myöten sekä toteutettu ja taltioitu käsitetaiteen dokumentaarisessa hengessä.

ARCOmadridissa nähtävät työt ovat osa teoksesta Forest Square (2012–2013), jonka Laitinen teki vuoden 2013 Venetsian biennaaliin. Teoksessa kiteytyy Laitisen työskentelytapa, jolle on keskeistä ehdottomuus, fyysisten ja psykologisten rajojen testaaminen, tilanteiden absurdius – sekä huumori. Teokset perustuvat usein performanssiin, taiteilijan läsnäoloon, joka on dokumentoitu valokuviin tai videoihin. Forest Square -teoksessaan Laitinen poisti sadan neliömetrin alueelta kattavan kerroksen maa-ainesta ja ryhtyi tämän jälkeen lajittelemaan aineksia osasiinsa ja lopulta koostamaan aineistosta huolella sommiteltua aluetta. Teos koostuu kolmesta valokuvasta, videodokumentaatiosta ja alueelta kerätystä luonnonmateriaalista.

 

 

 

Forum Box: Mia Hamari (s. 1976, asuu ja työskentelee Simossa)

Frame_ARCO_Hamari_01Hamarin veistokset sijoittuvat suomalaiseen puuveiston uuteen tulemiseen. Traditio on ollut vahva satoja vuosia metsäisessä maassa. 1990-luvun lopussa puuveisto alkoi kiinnostaa myös nousevaa taiteilijapolvea. Kukin taiteilija on vienyt traditiota omaan suuntaansa. Mia Hamari on tarinankertoja, joka luo teoksillaan hieman surumielisen fantasiamaailman. Se voisi olla sukulainen Ruohometsän kansalle, Liisan Ihmemaan asukkaille tai Tolkienin Konnun hobitti-veijareiden tarinoille.

Mia Hamari veistää puuta hienovaraisesti, lisää materiaaleja, kuten pronssia, luuta, nahkaa, tuohta sekä värejä teoksiinsa. Aiheet liittyvät usein lapsuuden uudelleen esittämiseen ja sirkusmaailman kuplivaan ja samalla melankoliseen tunnelmaan. Teosten nimet, kuten Unissakävelijä, Satu ja Matkantekijä suuntaavat katsojan tulkintaa teoksista. Veistokset ja niiden orgaaniset materiaalit luovat ympärilleen lumoa ja ihmetystä. Hahmot heräävät henkiin katsojien silmien edessä ja mielikuvituksessa.

 

 

 

 

Galerie Forsblom: Leena Nio (s. 1982, asuu ja työskentelee Helsingissä)

Frame_ARCO_Nio_04Leena Nio on inspiroitunut mielikuvituksen ja tiedostumattoman synnyttämästä maailmasta. Klassiset aiheet, kuten muotokuva, maisema ja asetelma sekä tietyt värit ja muodot toistuvat hänen teoksissaan. Maalauksissa on usein kaksi päällekkäistä tai sisäkkäistä kuvamaailmaa, joiden kautta Nio rikkoo aiheidensa klassisuuden. Tarkkuutta vaativissa maalauksissa tekniikan suunnitelmallisuus ja spontaanius luovat yhdessä maalauksen pinnan ja syvyyden. Uusissa öljyvärimaalauksissa sivullisuuden ja samaistumisen tunteita lähestytään arkisten aiheiden ja kokemuksellisuuden kautta.

Katsojan liike tulee osaksi teosta, kun maalauksen struktuuri ja materiaalisuus muuttuvat tilassa liikkumisen myötä. Lähitarkastelussa korostuu maalin fyysisyys: paksu maalikerros ja siveltimen jättämät urat aikaansaavat abstraktin ja ornamenttimaisen vaikutelman. Kauempaa katseltuna päällekkäiset kuvamaailmat tarkentuvat. Etäisyys antaakin mahdollisuuden nähdä kuvan taakse kun taas fyysinen läheisyys etäännyttää hahmotuskyvyn heikentyessä. Teosten luoma maailma on uudenlainen kuvallinen ja tilallinen kokonaisuus.

 

 

 

 

Galleria Heino: IC-98 (Patrik Söderlund s. 1974 & Visa Suonpää s. 1968, asuvat ja työskentelevät Turussa)

Frame_ARCO_IC-98_01Taiteilijaryhmä IC-98, alun perin Iconoclast, on perustettu Turussa vuonna 1998. Ryhmää kiinnostavat toteutumatta jääneet tapahtumat, fantastiset yhteydet asioiden välillä, puhtaat oppijärjestelmät ja harhaopit, historian läsnäolo nykyhetkessä, yhteiskuntaruumiin ja arkkitehtuurin sommitelmat sekä kontrollimekanismit ja niistä vapautumisen tekniikat. Välineen valinta riippuu aina asiayhteydestä, sen historiasta ja käsillä olevasta tilanteesta sekä toiminnan senhetkisistä tavoitteista.

IC-98 tekee paljon sekä empiiristä että arkistotutkimusta. Perinteistä tutkimusta yhdistetään intuitiivisiin ja henkilökohtaisiin näkökohtiin. Lopulliset teokset – piirrokset, animaatioelokuvat, kirjat tai installaatiot – ovat eri tietolähteistä koostettuja moniselitteisiä yhdistelmiä. Ne ovat eräänlaisia näyttämöllepanoja, teatteri, jossa IC-98:n mukaista maailmaa esitetään. Kaikkia IC-98:n projekteja voi luonnehtia narratiivisiksi rakennelmiksi, toimintasuunnitelmiksi tai käsikirjoituksiksi. Teoksiin tiivistyvät sekä kielelliset että tuntemuksiin liittyvät kerrokset.

Animaatioissa Abendland II & III (The Place That Was Promised & The Edge That Was Set) iltaruskon maa on IC-98:n tarinoiden universumi. Heille auringonlasku ei merkitse niinkään lännen taloudellis-poliittisen painoarvon vähenemistä ja siihen liittyvää ideologista keskustelua, vaan kyse on koko ihmisen ajan päättymisestä – toiveesta, että kaikesta huolimatta luonto vielä voittaisi. Teoksissa Abendland on maailma vailla ihmistä. IC-98 edustaa Suomea Venetsian biennaalissa 2015.

 

 

Helsinki Contemporary: Ville Andersson (s.1986, asuu ja työskentelee Helsingissä)

Frame_ARCO_Andersson_01Anderssonin taiteilijuudessa yhdistyy romantiikan ajan synkkä taiteilijahahmo katu-uskottavaan dandyyn. Valokuvien lavastetuissa tilanteissa on mystinen ja psykologinen lataus. Teokset keskustelevat aikaisemman sivistyksen – niin kirjallisuuden, elokuvan kuin kuvataiteen – kanssa. Muotokielessä voi nähdä vaikutteita monelta eri aikakaudelta. Andersson näkee selkeitä linkkejä ja jatkumoja tässä laajassa perinteessä. Hän käyttää tätä taidehistorian arkistoa eräänlaisena sanakirjana, uusia lauseita muodostaen ja jo meneillään olevaa keskustelua eteenpäin vieden. Keskiössä ovat toisiinsa kietoutuvat ihmishahmot ja fragmentaariset ruumiin kappaleet. Hahmoja ympäröi salaperäinen tunnelma, joka ei päästä katsojaa helpolla.

Teokset liikkuvat mustavalkoisessa sävymaailmassa, joka on myös tuttu Anderssonin aikaisemmasta tuotannosta. Mustavalkoisuus toimii ikään kuin ajan pysäyttäjänä – kuvat tuntuvat elävän omassa maailmassaan erillään katsojan todellisuudesta. Esteettisyydellä ja kauneudella onkin erityinen sijansa Anderssonin taiteessa. Se on hänen mukaansa huntu, jonka kautta voimme suodattaa myös pimeämpiä tuntemuksiamme – tietoisia ja tiedostamattomia. Taideteos toimii eräänlaisena pehmentävänä välikappaleena, jonka välityksellä voimme olla yhteydessä niihin.

 

 

 

Valokuvagalleria Hippolyte: Perttu Saksa (s. 1977, asuu ja työskentelee Helsingissä)

Frame_ARCO_Saksa_01Perttu Saksa on helsinkiläinen kuvataiteilija ja valokuvaaja. Valokuvissaan hän pyrkii nostamaan esille aiheita, jotka eivät muuten tulisi tarkastelun kohteeksi. Saksa käsittelee ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä muotokuvaa lajityyppinä. Saksa on kuvannut valokuvasarjassaan Echo (2012) vanhojen eurooppalaisten luonnontieteellisten kokoelmissa olevia kädellisiä eläimiä. Sarjan teokset kyseenalaistavat ihmisen ja eläimen välistä pientä eroa sekä kertovat historian kirjoittamisen tavoista luonnontieteen avulla. ”Eläimet eivät sepitä kertomuksia. Ne ovat olemassa. Me olemme niiden kanssa. Eläinkuvat perustuvat kertomuksiin, eivät luontoon, eivätkä eläimiin, vaan meihin. Katsomme eläimiä siten kuin haluamme niiden olevan ja toivomme itse olevamme.” Saksalle tärkeää on ihmisten ja eläinten rinnakkain elämisen tavat, ja se kuinka ihminen kuljettaa väistämättä kulttuurin luonnon osaksi kuvatessaan sitä.

Uudessa teossarjassaan Kind of You (2013) Saksa on jatkanut aihetta, ja kuvannut Indonesiassa tanssivia apinoita, jotka esiintyvät kadulla perinneasuihin ja naamioihin puettuina. Valokuvasarja on näkemys ihmisyydestä; ihmisen halusta hallita ja alistaa luontoa saadakseen sen muistuttamaan itseään. ”Tanssivilla apinoilla” tehdään julmaa ja makaaberia urbaania katuteatteria. Saksa tarkastelee ihmisen kykyä empatiaan ja tapoja, joilla kohtaamme toiseuden: ”Kaikki pohjaa epävarmuuteen ja tietoisuuteen paikastamme maailmassa, mikä mahdollistaa kyseenlaistamisen ja pohdinnan siitä, mikä on suhteemme ympäröivään tilaan. Sarjan kuvissa tähän yhdistyy ristiriitoja, joita voisi ehkä kutsua ihmisyyden varjoiksi. Varjot vievät meidät paikkoihin, jotka ovat epätäydellisiä ja täynnä ristiriitoja.”

Valokuvateosten lisäksi hänet tunnetaan psykologisista henkilömuotokuvistaan sekä myös lehtikuvaajana.

 

 

Korjaamo Galleria: Riiko Sakkinen (s. 1976, asuu ja työskentelee Cervera de los Montesissa, Toledossa)

Riiko SakkinenRiiko Sakkinen tekee yhteiskunnallisia huomioita käyttäen hyväkseen mainos- ja tuotemaailman tarjoamaa rikasta kuvastoa. Piirustusten, maalausten, listausten ja erilaisten esineiden ja installaatioiden aiheet liittyvät arkeen, populaarikuvastoon ja nyt käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valmistumisensa jälkeen vuonna 2002 Kuvataideakatemiasta hän muutti pieneen Cervera de los Montesin kylään Toledoon. Sakkinen on aktiivinen suomalaisessa kulttuurikeskustelussa ja häntä kuvaakin hyvin ilmaisu taiteilija mediassa.

ARCOssa Sakkisen näyttely koostuu keramiikkalautaisista ja valoteoksesta. Lautasissa seikkailevat hänen sarjakuvista, muropaketeista, mainoksista ja animaatioista lainatut hahmonsa Hello Kittystä Supermieheen tekstisloganeiden saattelemana. Vapaasti seisovassa valomainoksessa lukee: Escribid a Papa Noel y pedid trabajo eli kirjoittakaa joulupukille ja pyytäkää työtä. Teos varioi aiempaa neonteosta, jossa työn tilalla luki vapaus.

Keramiikkalautaseni maalataan Talavera de la Reinassa, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä espanjanlaisesta kotikylästäni. Talaveran keramiikka on maailmankuulua – itse olen törmännyt siihen esimerkiksi Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. Yhteistyötä kanssani tekevät maalarit eivät ole anonyymeja assistentteja vaan ammatistaan ylpeitä maalarimestareita, jotka muuntavat piirustusteni ja maalausteni aiheet keramiikkaan sopivaksi, keksien usein luovempia ratkaisuja, mihin itse olisin kykenevä. Talavera-keramiikassani yhdistyy arkielämääni ympäröivä paikallisuus käsittelemiini globaalin kulutuskulttuurin, politiikan ja talouden maailmaan.”

 

 

Make Your Mark: Egs (ARCOn #Opening-ohjelmassa)

Frame_ARCO_EGS_01Every wave, star, drip or block I have ever painted can be traced to this attitude of graffiti anthropologist. Every fade is reminiscent of some graffiti that I have seen. Every 3d or bubble has a story to tell. Every piece I¹ve done pays homage to the great graffiti folklore.” – Egs

Katso Egsin ja Make Your Mark -gallerian ARCOmadridia varten tekemä video.

 

 

 

 

 

 

Showroom Helsinki: Jiri Geller (s. 1970, asuu ja työskentelee Helsingissä)

Frame_ARCO_Geller_02Suomalaisen Jiri Gellerin työt istuvat mainiosti kuvaan harmaan Pohjolan perukan ylpeästä, traagisesta traditiosta. Gellerin veistoksissa ovat läsnä elämän perusasiat, elämän ja kuoleman lumo; ne kritisoivat kaikkea teeskentelyä ja tärkeilyä; ja niissä on aina läsnä tietoisuus elämän pimeästä puolesta. Gelleriä eivät juuret rajoita, eikä hän niitä yritä kieltää. Sen sijaan hän noudattaa niistä ammentavaa tiukkaa käsitteellistä viitekehystä ja vie sen globaalille tasolle.

Gellerin esineet avaavat erilaisia merkityksiä, vaikka ne ovatkin vahvasti materiaan sidottuja. Niissä virtaa pessimistinen, mutta leikkisä – joskus jopa syvällinenkin – energia: rullaportaat, jotka eivät johda mihinkään, lasikuidusta valmistetut tsunamit, jotka antavat lupauksen rennosta urheilusta ja/tai tulvan tuomasta kuolemasta. Jäätelötötteröt sulavat rinnan äärimmäisen hienojen pääkallojen kanssa, kuin toffeekarkit auringossa.

On harvinaista, että tällainen leikkimielisyys ja raskaus yhdistyvät saumattomasti yhdessä ja samassa taiteilijassa: Gellerin ilmapallorakennelmat säteilevät lasten muotokuvien kepeää iloa – lapsien jotka ovat vastikään kuolleet. Geller on myös rakentanut pelikonsolin ohjaimen, joka saattaa polttaa käyttäjänsä elävältä.

(Mark Maher, Helsinki, 2010)

 

 

SIC (ARCOn #Opening-ohjelmassa): Olli Keränen, Karri Kuoppala, Maija Luutonen, Kalle Leino, Muriel Kuoppala, Konsta Ojala, Sauli Sirviö, Timo Vaittinen ja Laura Wesamaa

 

 

Sinne: Anna Rokka (s. 1986 asuu ja työskentelee Helsingissä)

Frame_ARCO_Rokka_01Anna Rokka on ruotsinsuomalainen kuvanveistäjä, joka työstää näyttelyihinsä suuria tilateoksia. Usein rakennelmat muistuttavat puuhun rakennettua majaa tai asumusta. Näyttelykävijä pääsee myös vierailemaan niiden sisällä. Tunnelmaltaan teokset muistuttavat apokalyptisiä näkyjä tai hallusinaatioita, joiden värit luovat psykedeelisiä tiloja hehkuvine ja taas sammuvine väreineen. Rokka kuvaa teostensa valmistumista seuraavasti:

“I focus on experimenting with interactive installations. Research and grasp into the sci-fi and supernatural thoughts chain these ideas with my interests in ancient handcraft, traditional architecture and myths. Anti-thinking is a good way for me to approach the process. This provokes ideas to grow in my mind that I otherwise wouldn’t come up with.”

 

 

 

 

Gallery Taik Persons: Niko Luoma (s. 1970, asuu ja työskentelee Helsingissä ja New Yorkissa)

Niko LuomaNiko Luoman uusien valokuvasarjojen viittauspisteinä ovat geometrinen modernistinen maalaustaide ja atonaalinen musiikki. Samalla hänen työskentelynsä on sukua 70-luvun käsitetaiteelle – maailman tarkastelemiselle valitun metodisen järjestelmän kautta. Luoma on työstänyt analogisia valoon ja abstraktiin kuvakieleen perustuvia teossarjojaan vuodesta 2006 alkaen. Hän itse kertoo työskentelystään seuraavasti:

Materiaalini on valo. Työ keskittyy pikemminkin energiaan kuin aineeseen. Työssäni prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos. Prosessissani yhdistän laskennan ja muutoksen järjestelmiä. Saan inspiraationi matematiikasta ja geometriasta; symmetriasta ja kaaoksesta, sekä kuvitellusta että luonnosta löytyvästä.

Metodinani käytän päällekkäisvalotuksia. Olen kiinnostunut toiston ja jatkuvuuden käsitteistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen yrittänyt jatkuvasti löytää uusia tapoja kyseenalaistaa valokuvan prosessin eli välttää valmiita vastauksia. Työskentelen valon ja valoherkkien materiaalien parissa, ja minua kiehtoo se, ettei tästä prosessista jää mitään jälkiä – ei sälää eikä jäänteitä – vain valotettu negatiivi.

Variations on a Standard of Space -trilogian ensimmäisessä sarjassa Luoma käsittelee kuution ja perusvärien kerroksellista suhdetta ja niiden yhteyttä Cézannen havaintoihin ja varhaiseen kubismiin. Luoma kertoo teoksensa metodisista lähtökohdista seuraavasti: ”Variaatio-termin käyttö viittaa improvisaatioon, tulkintaan ja sattumaan. Niiden seurauksena kukin kuva yhdistää 12 tapahtumaa ja kolme väriä, jotka muodostavat tilan ja värin kokonaisuuden ”variaatio” ja ”romahdus” -teeman alle.”

 

 

Myös seuraavat galleriat esittelevät teoksia suomalaistaiteilijoilta:

Esther Schipper: Grönlund-Nisunen

Future Gallery: Jaakko Pallasvuo

Max Estrella: Charles Sandison

Mirta Demare: Diego Bruno

Galeria Senda: Ola Kolehmainen